Ny se on siinä!

Tiistaina 26.6. kävivät Simonsin Tiku ja Taku tekemässä talon alajuoksun valmiiksi. Tänään keskiviikkona 27.6. oli aamusella (siis meikäläisen aamusella) klo 8:30 jo kaksi ja puoli seinää pystytettynä. Aamu oli valitettavasti sateinen. Mutta miehet vaikuttivat tyytyväisiltä ja painoivat töitä säästä huolimatta. Tapsa lähti työmatkalle aamulla vähän mua aikaisemmin ja nappasi yhden kuvan.

Nosturi oli valtavan iso ja komia. Heppuja taisi olla yhteensä 5. Minä kiersin kyyneleet poskilla talon ympäri. Ette usko, miten hienolta tuntui seistä katsomassa, kun omaa taloa pystytetään! Aivan uskomatonta. Katsoin töissäkin omalla kamerallani ottamiani kuvia monta kertaa. Uskomaton fiilis! Kun lähdin töistä puoli 4, hain äkkiä lapset ja äitini mukaan ja menimme tontille. Kävimme sisälläkin. Siellä oli hienoa käydä uudelleen läpi, mitä mihinkin kohtaan on tulossa.

Huomenna torstaina on välipohjan asennusta ja perjantaina tulee sitten yläkerta vesikattoon asti asennettuna. Ja sitten me jatkamme siitä - tai siis miehet jatkavat siitä.

Tapsa on tehnyt kauppoja Warmian kanssa lämmitysasioissa. Minä en niistä ymmärrä yhtikäs mitään, joten annan mieheni tehdä päätöksen. Tuen häntä mielelläni siinä päätöksenteossa kyllä.

Jotenkin tympi saada Vaasan Vedeltä lasku. Nimittäin, hinnastossa mainitaan hinnat rakennusOIKEUDEN perusteella. Mutta kun lasku tuli ja hinta olikin 1700 euroa kalliimpi, niin lähdin kysymään tähän perustetta. Sitten sain kuulla ystävälliseltä naisihmiseltä, että se pienellä präntillä tehty selvennys hinnan muodostumisesta on toisessa paperissa nimeltään liittymismaksut tai jotain sinne päin... Ei sillä, naurahtaenhan minä sinne yhteyttä otin ja tiesin, että jossain asiasta varmasti lukee. Mutta tympiihän se maksaa tuollainen määrä enempi, muutaman neliön tähden... Se mun kuistikin, muisti miehenikin heti sanoa... Turhaa rahanmenoa, mutta uskokaa tai älkää, nautimme kuistista kaikki, kunhan se on ensin valmis.

Viikonloppuna pääsemme siis sitten oikei toden teolla siivoilemaan. Tähän asti on pitänyt vähän niinkuin keksiä tekemistä =)

Rakas Taivaan Isä - huomisesta alkaen aurinkoista ja lämmintä, kiitos!

Perustukset valmiina - talo saa tulla!

Tällä viikolla keskiviikkona 20.6. ennen Juhannusta, tekivät miehet viimeisen urakkansa ennen tulevaa viikkoa ja talon pystytystä. Maanrakennuskaverit laittoivat tilukset tasaiseksi ja ennen kivikerroksia muutaman pakkauksen routaeristettä. Kyllähän näytti jo mukavalta. Tässä kuvassa siis menossa talon täyttö.

Me käytiin torstaina katsomassa Simonsilla tulevaa taloamme. Siis elementtejä, joista talo kootaan. Yleisnäkymää tehtaalta:

 Meidän seinäelementti Nro: 8.

Terhi ja Oliver kurkistavat keittiön ikkunasta sisälle. Vieressä olohuoneesta terassille johtava ovi.

Tässä kuvattuna toiselta puolelta. Seinän väriä jännitin kovasti: harmaa se oli ja oikeastaan paljon parempi kuin uskalsin odottaa!

Oli aivan sairaan hienoa käydä katsomassa talon valmistusta. Pääsi paljon paremmin käsitykseen koko hommasta. Vuosi sitten syksyllä, kun käytiin Oravais-talotehtaalla katsomassa tehtaalla rakennettavia taloja, tuli semmoinen olo, et voi hitsi millainen tunne se voi olla, kun sen omansa näkee. Nyt me näimme ja tunne oli kyllä sanoinkuvaamattoman hieno! Yhden elementin kohdalla oikein pysähdyimme miettimään, että mikä seinä se voi olla, mutta löysimme sen kuitenkin =) Ei ole aivan helppoa kuvitella kaikkea paperilla ja pohjakuvalla...

Juhannus oltiin pääosin poissa tontilta. Joka päivä kuitenkin ajelemme aina sitä kautta ja varmistamme, että kaikki on kunnossa, eikä ilkivaltaa ole tehty. Onneksi alue on valvottu.

Tänään sunnuntaina olimme tontilla pari tuntia: pojat rakensivat omaa majaansa, Tapsa nyppi nauloja ja mä toimin apulaisena. Siirsimme yhden harkkopinon paikasta A paikkaan B. Hauska tehdä aina jotain. Kohta pitäisi päästä tekemään vähän lisää. Into olis aika kova.

Päässä surisee koko ajan kaikenlaiset toiveet laatoista ja talon seinien materiaaleista ja väreistä. Odotan, että pääsen varailemaan aikaa sisustussuunnittelijalle ja nuokin surinat vähenevät =)

Pikeä pintaan ja vähän hikeäkin =)

Eilen oli paapan ja Tapsan vuoro vetää sokkelin päälle kahta ainetta: toisen nimeä en muista ja toinen oli bitumia =) Miehet olivat vähän mustia moisen työvaiheen päätteeksi, samoin sokkelin alapuoli, kuten pitikin. Ilta jäi vähän lyhyeksi, sillä pinnan tuli antaa kuivua kunnolla. Tänään paappa jatkoi, kun Tapsan piti lähteä työreissulle. Onneksi säät eivät tänään eivätkä myöskään eilen haitaneet hommien tekoa.

Eilen ehtiin myös täyttö sekä taloon että tallin sisäosaan. Tänään on tehty styroxin laitto talon ulkopuolelle ja täytetty ulkopuoli hienoksi. Lisäksi iso kasa soraa pihassa, jota huomenna levitetään sitten toisaalle taas...

Torstaina pääsemme aaupäivällä itse Simosin tehtaalle katsomaan, miten talomme valmistus etenee. Talon pystyttämiseenhän ei enää ole kuin 1 viikko. Jänskättää aivan valtavasti, millainen talosta on tulossa, vaikka kyllähän se pitäisi tietää, kun itse on suunnitellut ja kaikki värit yms. valinnut. Mutta siltikin, jänskättää.

Tänään oli hauskaa tilannekomiikkaa, kun kävimme iltasella tontilla. Kenneth oli kaivurin kanssa tekemässä töitä. Oliver ei ollut tunnistaa häntä. Näytti mies kuulemma niin erilaiselta. Sanoi, et Kenneth on joko käynyt parturissa tai sitten hänen naamaansa on leikattu =) Oikea vastaus oli: hiusten leikkuu. Kaikkeen nuo lapset kiinnittävätkin huomiota.

Huomisen ohjelmasta tontilla en tiedäkään oikein mitään.

AI niin muuten, annoin hyvän palautteen Vaasan Sähköverkolta saamaani kyselyyn: kaikki on toiminut paremmin kuin hyvin. Olen liittymäsopimuksen tehnyt ja kerroin urokoitsijan nimen. Sen jälkeen minulle on tullut ainoastaan vaan lasku. Ja sekin on jo maksettu! Upeaa toimintaa, täysi 10.

Paappa on huippu!

Projektimme Talo Vesiluoma ei onnistuisi, ellei meillä olisi isääni eli muurari-Maraa =) Paappa -nimellä kutsumme häntä perhepiirissä, sillä muuten sekaamme isin eli lasten isän minun isääni, joka myös on aina ollut isi nimellä mulle.

Upeasti hän on koonnut meille työmieslistaa ja hoitelee kontaktointeja itsekin. Kaikki on varmasti paljon helpompaa kuin jos tuon työmieslistan joutuisi tarjousten perusteella keräämään ja kestämään sitten seuraukset, kun ei työmiehiä tunne, eikä kaikki aina mene kuin Strömsössä =)

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Projekti: naulannypintä ./. ja muuta mukavaa

Minä tyttö oli aivan rampa eilisestä (eli syntymäpäiväproggiksesta) naulannypinnästä. Yö meni siten, että jokaisen kropassani olevan lihaksen tunnistin. Mutta sunnuntaiaamuna eikun uudelleen. Tapsa meni sinne jo aamulla aikaisemmin. Minä ja lapset vähän myöhemmin perässä. Oliver-poika on innokas naulailemaan omaa majaansa, Rebecca-neiti pyörii lähinnä tiellä (siis tontilla työtä tekevien tiellä) tai sitten tekee HUPS jotain sellaista, josta juuri on varoitettu, esim. tänään iski kätensä perustuksen viisteeseen eli laastiin... No, paappa korjasi... Ja lapset pääsivät yhdessä myös hiukan tekemään talon perustukseen ns. viistettä.

Tapsa otti loput naulat irti, minä tyydyin aputytön rooliin, kun paikat eivät enempää antaneet periksi. Mitäs ahkeroin eilen =) Mutta homma saatiin tehdyksi! Lisäksi kokosimme ison kasan Leca-harkkoa tallista sen ulkopuolelle sivummalle odottelemaan takan muurausta. Ei tarvitse salille lähteä rautaa veivaamaan, kun on omasta takaa kuntosalin käyttömahdollisuus.

Tänään sää ei ollut niin aurinkoinen, kuin se on ollut viikolla muina päivinä. Tosin se tuntui oikein hyvältä, eikä kuitenkaan satanut eikä pahemmin tuullutkaan. Hyvä mieli!

Ammattitaitoinen vastaava mestarimme Ingmar piipahti, samoin yhden lapsuudenystäväni isä sekä maanrakennusurakoitsija Kenneth.

Huomenna tulee täytöt sekä taloon että talliin. Sitten onkin levyjen laittoa... Ja ja ja ja.

Illalla harjoiteltiin Palkka.fi -palvelun käyttöä ja saimme kuin saimmekin palkka-asiat kuntoon. Hienoja ilmaisia apuja tehty yksityisille työnantajille. Verohallinto ja työeläkevakuuttajat kiittää...

Ja Tapsa hoitelee yhteyksiä LVI-asioissa

Unohtui siis vallan mainita, että Tapsa hoitelee kiitettävästi näitä yhteyksiä LVI-puolella. Jotenkin arpa näistä hommista osui hänelle. Aivan ihanaa, kun hän osaa valita oikeita laitteita ja ymmärtää LVI-asioista 100% enemmän kuin meikäläinen. Ja ihanaa on sekin, ettei todellakaan tarvitse olla kyselemässä mun mielipidettä. Luotan hänen valintoihinsa kuin vuoreen. Jos ei ymmärrä, ei pidä työntää noukkaansa joka paikkaan.

Maalämpösydeemiä varten ei kuulemma tarvitse porata kuin 160 metriin asti (shän on hurjan vähän...). Ja pienempitehoinen laite riittää: siis rahat riittää (paremmin).

Perustukset ovat kohta valmiina talon tulla

Tiistaina tapasimme tosiaan Puustellin Ulla-suunnittelijaa. Olihan mahtava tapaus! Torstaina laitoin Tapion kuulemaan tarjousta ja neuvottelemaan hinnasta. (Lue: en kehdannut mennä mukaan, kun pelkäsin sitä loputonta tinkimistä ja vääntöä). Tulin perässä Puustelliin, kun alkoi aika lähenemään jo tuntia ja kaveri vaan istui siellä neuvottelupöydässä. Kun pääsin sisälle, syykin selvisi: kaupat oli jo allekirjoitettu! Ja aivan mahtava sopimus - kuvat olivat upeat ja niistä on helppo ja hyvä lähteä suunnittelemaan sitten sisustussuunnittelijan kanssa jatkoja. Illalla katsoin kuvia ja huomasin yhden pienen wc:n kaapin unohtuneen. Jouduin tänään vielä soittamaan perään, mutta asia järjestyi kuntoon helposti. Nyt sitten vaan odotellaan, että paikat alkavat näyttämään siltä, että kaapistot saavat luvan saapua. Olemme todella iloisia, että saamme tuon puolen nyt hoitumaan enemmän kuin hyvin. Joudumme enää hankkimaan pesukone-kuivausrumpu-tornin, side-b-side-jääkaapin, 3 kpl wc:n hanoja, 2 suihkua sekä 4 wc:n peiliä.Wow.

Ja tontilla on tapahtunut valtavan paljon: perustukset ovat pian valmiit talon lisäksi talliin. Paappa on porukkansa kanssa tehnyt uskomattoman hyvää työtä! Muitakin ammattiryhmiä siellä on vilahdellut tekemässä aina jotain omaa hommaansa. Ammattitaitoinen pääsuunnittelija/valvojamme Ingmarkin on siellä piipahdellut tasaisesti. Hyvä niin.

Tänään menimme tontille illaksi nyppimään nauloja laudoista =) Emme ole laihialaisia, emme, mutta hyvää lautaa on turhaa sahailla polttopuiksi. Kirvesmies tekee meille tallin niistä - vähän lisälautojakin ehkä tarvitaan. Ilta oli kaunis ja aurinkoinen. Teki niin hyvää olla siellä hommissa. Lapset menivät isotädin luokse hoitoon, meillä oli rauha tehdä hommia.

Huomenna jatketaan tekemään samoja naulojen nyppimisiä, mutta erilaisille laudanpätkille. Toivottavasti sää suosii. Kuten koko viikon on suosinut.

On muute tosi hauskaa, kun alueelle alkaa tulemaan muitakin. Tien toisella puolella olevat naapurit kävivät tervehtimässä. Heitä on aina ilo tavata. Tätä tilannetta olen aina jotenkin kaivannut, kun olen ostanut talon rakentajilta: olla osa jotain yhteisöä alusta alkaen... Vaikkei kaikki loppu elämäänsä siellä kuitenkaan asu, niin on ainakin se yhteinen tsemppiaika, kun hommia hoidetaan.

Menis yö nopeasti, että pääsis aamulla jatkamaan...

PS. Muutaman kymppitonnin laskuja on päästy jo maksamaan... Tili tuli tili meni... Titityy...

Perustuksia tehdään kuin viimeistä päivää...

Viime kerran jälkeen on tehty vaikka ja mitä. Viikko sitten keskiviikon jälkeen tontille on ilmaantunut vaikka ja mitä. Kenneth laittoi kuntoon perjantai-iltaan 8.6. mennessä kaiken sen, mitä maanrakennusurakoitsijalle tässä vaiheessa kuuluikin. Kaveri on näppärä ja nopea, hallitsee hommansa hyvin! Apurit vaihtuivat, hommat etenivät ja jälki oli miellyttävää katsella.

Talon ja autotallin korko nousi jkv, koska muuten se ei olisi ollut linjassa ympäröivän tien kanssa. Kennethin lopettaessa hommia, talon ja tallin paikka oli hienosti nostettu sorapetille ja ympäröivää maastoa oli tasoiteltu sellaiseksi, että muiden on hyvä jatkaa työntekoa.

Timpuri-Raimo oli tehnyt tilauksen perjantaina toiveenaan saada tavaraa jo illaksi tontille. Lauantaina ei onnistunut silloinkaan, eikä sunnuntaina. Mutta maanantaina puolen päivän aikaan hommat alkoivat toden teolla luistamaan, kun miehet saivat kuorman tontille. Iltaan mennessä oli tehty antura lähes kokonaan jo talon ja ison terassin osalta. Sähkis-Raimo oli huolehtinut kuntoon mittauskaapin jo viime viikolla ja hoitanut niin, että Vaasan Sähkön miehet kytkivät sähköt tontille heti maanantaina, kuten sovittu. Esimerkillistä.

Tänään aamu valkeni kauniina - isäni pyysi tilaamaan vesimittarin, joka asennettiinkin jo parin tunnin kuluttua soitostani. Uskomatonta. Siellä se killui hienosti tuettuna tulevan teknisen tilan kohdalla. Haimme Starkista hienot uudet kottikärryt ja muuta tilpehööriä, joiden avulla sitten muurari-isäni pääsee hommiin.

Timpurit siis jatkoivat aamulla hommia ja pian oli myös talli-katoksen anturat kunnossa. Maadoituksineen kaikkineen. Kavereita sai aivan patistaa pitämään juomataukoa!

Lähdimme itse iltapäivällä Puustelliin tekemään kalustesuunnitelmia. Tuleva naapurimme antoi hyvän vinkin suunnittelijasta - meillä meni vajaa 2 h suunnitellessa koko kämpän kaapit yms., hienoa! Torstaina saamme tietää tarjouksen. Siihen asti jännätään. Iltapäivälle on sitten sovittu toinen keikka vielä, jos aamupäivän tarjous ei miellytä =) Hinnalla on suuri merkitysarvo, vaikka minä naisena otan rinnalle pari muutakin arvoa...

Iltapäivällä sitten oli kaikki sitä myöten selvää, että Vaasan Betonin auto kurvasi paikalle ja reilussa tunnissa oli täytöt tehty. Uskomaton tahti!

Kotona me tapasimme illan suussa vielä ilmastointiasentajan vaimonsa kera. Nyt on nekin kuvat ammattilaisen kanssa katsottu ja kysymykset laitettu eteenpäin suunnittelijalle.

Anturan tekoa

Nyt näyttää jo uskottavalta =)

Uusien räjäytysten jälkeen tonttimme oli kun pommin jäljiltä, kyllä. Mutta ne oli pakko tehdä: iso kivi oli pakko saada tontin perältä pois, talon alla olikin isohko kallio (toisaalta onneksi) ja samoin kanaalin paikalla olikin kalliota. Uudet räjäytykset tehtiin alkuviikosta. Kiviä oli kuulemma lennellyt muille tonteille asti, mutta onneksi muita ei ollut lähistöllä, eikä mitään vahinkoa sattunut. Kaverit tekivät kovasti töitä aamusta iltaan, että saivat kaikki kivet pois, jotka oli tarkoituskin saada. Eilen sain sitten vihdoin aikaiseksi vään leipoa ja soittelin illalla maaurakoitsijalle, josko kaffi maistuisi vastaleivotun raparperipiirakan kanssa. Ja maistuihan se. Keitin termariin kahvit ja pakkasin annokset mukaani ja lähdin lasten kanssa tontille.

Tontin nurkat oli merkitty jo aiemmin ja tänään sinne oli tehty merkkaukset talolle ja tallille. Huikeaa, miten kaikki etenee, päivästä toiseen tapahtuu aina jotain. Oikein sitä aina odottaa, että pääsee töistä, jotta voi mennä tontin kautta kotiin ja usein ihan vaan mielenkiinnosta illalla uudestaan. Nyt siellä ei vielä ole ollut mitään tekemistä meikäläisillä, ainakaan noin niinkuin varsinaisesti. Mutta kunhan päästään ensi viikkoon, niin sitten alkaa apu maistumaan miehille.

Aikataulu näyttää tässä vaiheessa hyvältä. Kiire oli tiedossa, mutta kaikki ovat osanneet suhtautua siihen oikein hyvin. Silloin kun on tehtävä töitä, niitä tehdään, haudassa levätään, vai kuinka se nyt olikaan? Siitähän niille maksetaan myös.

Kanaali saatiin hyvin tehtyä ja putkistakin on osa jo paikoillaan. Ensi viikolla maanantaina pitäisi vesi ja sähkö kytkeä käyttöön. Timpuri ei kumpaakaan tarvitse, muurari kylläkin. Ja molempia tarvitaan heistä ensi viikolla ja vielä seuraavalla muuraria, kun timpuri lähtee lomalle =)

Oliver-poikamme oli viikko sitten kovasti hämillään rakentamisesta ja ihmetteli töiden tekoa ja järjestystä. Onneksi muutamat ystävistämme ovat rakentaneet ja sain näyttää hänelle kuvia. Niiden avulla oli jotenkin konkreettista kertoa, mitä tapahtuu... Vaikken väitä itsekään olevani asiantuntija, mutta edes jotain pientä aavistusta on, mitä tuleman pitää. Kaikki on varmasti helpompaa ymmärtää, kun talo pystytetään sitten 25.6. Sitten siellä on jotain konkreettista.

Parahiksi paikalle

Olimme tänään tulossa kevätjuhlakirkosta puolen päivän aikaan, kun pyysin miestäni ajelemaan tontin kautta. Niin kovasti kiinnostaa, mitä siellä on tapahtunut. Pääsimme paikalle ja huomasimme, että jotain tosiaankin tapahtuu. Nimittäin, iso kivi oli peitelty mustilla kumihässäköillä ja tontin vierestä kuului kovaääninen piip-piip-piip-piip... Ja ehdin vain laittamaan kädet korville ja sanomaan, että kohta pamahtaa. Ei se ääni ollut niin paha, mutta se tunne, kun näkee kivenjärkäleen räjähtävän kumimaton alla: pöllähdys ja kasa oli vähintään metrin alempana. Wow sanoin minä! Kaikki me hurrasimme. Kohta näimmekin paapan ja mummin tulevan toiselta puolelta tonttia omalla autollaan meitä kohti: paappa lällätti: "Me olimme lähempänä" ja huijasi vielä lapsia, että kiviä satoi auton sisälle =)

Voi sanoa, että täydellinen ajoitus!

Poijat jatkoivat työntekoa. Me kävimme välillä juhlimassa kahdet ylioppilaat ja sitten tulimme kotiin - tontin kautta tietenkin. Löysimme Teerniemen puolelta mahtavan reitin, joka vei suoraan talollemme.

Ja huomenna on uusi päivä.

Tänään kaivettiin, huomenna räjäytellään

Tänään oli Kenneth tehnyt uskomattoman paljon työtä tontilla. Siellä oli kavettu jo vaikka ja kuinka paljon. Joka kolkasta jotain. Isoja kiviä oli löytynyt. Tien toisella puolella on isoja kumimattoja (siis siltä ne näyttää), joita huomenna käytetään räjäytyksen apuna (?). Mahtaa olla taas eri näköistä, kun siellä huomenna käymme.

Ai niin, tämänpäiväinen lounaspaussi vietettiin osittain Vaasan Vedellä. Kävimme allekirjoittamassa liittymäsopimukset ja selvittämässä jatkot eli veden saamisen tontille sitten kun sitä muurari-Mara tarvitsee =)

Iloitsen siitä, että projekti on alkanut. Ja odotan innolla uutta päivää ja mahdollisuutta mennä sinne taas kuikuilemaan. Vielä kun siellä ei voi itse mitään tehdä... Mutta sekin päivä tulee. Ei mene montaa viikkoa.

Kuvia ehkä huomenna lisää. Miltä näyttää räjäytetty maailma. Tai tontti. Melkein koko maailma meille =) Ainakin tällä hetkellä.