Olimme tänään tulossa kevätjuhlakirkosta puolen päivän aikaan, kun pyysin miestäni ajelemaan tontin kautta. Niin kovasti kiinnostaa, mitä siellä on tapahtunut. Pääsimme paikalle ja huomasimme, että jotain tosiaankin tapahtuu. Nimittäin, iso kivi oli peitelty mustilla kumihässäköillä ja tontin vierestä kuului kovaääninen piip-piip-piip-piip... Ja ehdin vain laittamaan kädet korville ja sanomaan, että kohta pamahtaa. Ei se ääni ollut niin paha, mutta se tunne, kun näkee kivenjärkäleen räjähtävän kumimaton alla: pöllähdys ja kasa oli vähintään metrin alempana. Wow sanoin minä! Kaikki me hurrasimme. Kohta näimmekin paapan ja mummin tulevan toiselta puolelta tonttia omalla autollaan meitä kohti: paappa lällätti: "Me olimme lähempänä" ja huijasi vielä lapsia, että kiviä satoi auton sisälle =)
Voi sanoa, että täydellinen ajoitus!
Poijat jatkoivat työntekoa. Me kävimme välillä juhlimassa kahdet ylioppilaat ja sitten tulimme kotiin - tontin kautta tietenkin. Löysimme Teerniemen puolelta mahtavan reitin, joka vei suoraan talollemme.
Ja huomenna on uusi päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti