Yläpohjassa kulkevat ilmastointi- yms. putket villoitettiin ja osa jopa palovilloitettiin sen alle vielä. Homma kesti aikasta monta tuntia: Tapsa ja paappa yläkerrassa laittamassa paloja ja minä alakerrassa leikkaamassa ja kuljettamassa paloja yläkertaan.
Keskiviikkona tekivät myös TecHeatin nuoret asentajakaverit toooosi piiiitkän päivän, että saivat lähes valmiiksi meidän lämmitysjutskat. Kun me kolme olimme yläkerrassa, he asensivat alakerrassa Hauska tunne, kun kuului ääniä muualtakin kuin sieltä, missä itse olimme. Illalla pimeään aikaan keitin meille kahvit ja joimme porukalla iltakahvit kera Tapsan aamulla hakemien aitojen munkkipossujen. Paitsi että mun munkki jäi syömättä, on meinaan sen verran syöty tämän projektin aikana herkkuja, että oli pakko antaa mennä ohitse. Oli taas mukavaa retkimeininkiä meillä. Niin kiirus ei saa olla, ettei ehdi taukoa pitämään.
Yläkertaan laitettiin myös loput rimat kattoon odottamaan sisäkattoasennusta sitten joskus... Siitä johtuen sitten paikkailtiin höyrynsulkumuovia puoli päivää lauantaina kahteen pekkaan Tapsan kanssa. Vastaava mestari käski, asiasta toiset sitä, toiset tätä mieltä. Paska homma, mutta tulipahan tehtyä. Eikä enää harmita yhtään. Vaikka itkun kanssa meikäläinen niitä naulanlävistämiä muovinkohtia paikkailin. Siis selvennettäköön sen verran, että muovi oli siis periaatteessa tiivis, vaan naula sen lävisti...
Paappa aloitti takan muurauksen valmistelut eli kantoi oikeille paikoille kaiken maailman tavaraa. Sitä siis tuli osa paketissa pihaan ja osa haettiin ihan itte kaupoista Uskomattoman monta osaa siihen vaan tulee... Minä kannoin pääasiassa Oliverin kanssa kilon painoiset ja maitopurkin kokoiset tiilet sisälle, ison lavallisen. Oliver on maailman ihanin poika! Rebeccakin jaksoi hetken olla mukana, sitten hän hävisi hoitamaan nukkeaan. Hyvä niinkin, ett kaikilla on jotain mukavaa tekemistä.
Timpurit tekivät meille myös ns. kurkistusluukun sivut valmiiksi, sinne asennetaan sitten joku päivä ullakkoportaat.
Lopuksi sunnuntaina vielä teippasimme tallin uudet hienot ovet, että saavat roiskuttaa sitten tiistai-iltana aivan mielin määrin kuraa, kun tulee tallin lattian valu.
Ai niin, on meillä taas käyneet sekä sähkö- että putkimiehetkin. Sisällä talossa on vesikraana ihka oikeaa vedenottoa varten ja kaikenmaailman sähköpiuhoja vaikka ja missä.
Tässä tuoreita kuvia:
Ostoslistaa á la paappa: tuleekohan oikeata tavaraa tällä kertaa vai ei???
Lauantaina lähdimme etsiskelemään lattialaminaattia meille. Kun on yksi hyvä malli ja väri mielessä, niin on kuulkaas aivan tuhottoman vaikeaa enää kääntää mielipidettään mitään toista äriä/tyyliä päin. Kuvassa aivan taivaallisen kaunis Pergo, Kuullotettu harmaa tammi, jonka haluan!!! Hiukan hinta vielä kaihertaa mieltä... Bauhaus tarjoaa samaa värimaailmaa ja tavallista laminaattia 3x halvemmalla, samaa kovuusluokkaa, hiukan eri tyylisellä saumalla, mutta mutta, tahtoisi tuota kaikkialle... Kahteen kerrokseen, n. 130 m2. Loput neliöt tulevat 10x10 ja 30x30 laattaa.
Tässä ylhäällä siis ilmastointiputken palovilloitus ja villoitus päälle. Aikamoista hommaa, mutta kun sen kerran tekee kunnolla, ei tarvi sitten marmattaa.
Tästä se takka alkaa hahmottumaan. Muurari-Mara työssään (oikeasti vain poseeraa enää kuvaajalle). Ihanaa saada oman isän tekemä takka olohuoneen parhaalle paikalle.
Ja Tapsa muuten asensi puolivalmiiksi kaikki talon loput ikkunalaudat, jotta vesi valuisi sinne minne pitääkin. Minä pyyhin sitten siinä samalla vähän ikkunanpuitteita ja totesin, että olishan se hienoa, jos saisi pestä kaikki ikkunat jo yhden kerran tässä vaiheessa... Tosin sataahan sitä näin syksyisin oikein kunnolla, mutta saisi ensiliat pois. Saas nähdä, jos innostuisin vielä jonain kauniina syyspäivänä. Ennen lumen tuloa.
Ja eikun kohti uutta viikkoa, jolloin saamme talliin lattiavalun ja kaikkia yllätyksiä ei vielä tiedä tässä vaiheessa. Onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti