Huomasin tuossa sähköposteja selaillessani, että Simonsin suunnittelija oli kuin olikin toimittanut kuvat talosta heti sinä päivänä, kun olivat luvanneet. Mutta, mutta... Autodesk.com olikin ollut autonet.com, eikä posti ollut tullut perille. Onneksi mieheni "sattumoisin" laittoi heille sitten viestiä, että postailee meille molemmille, niin siinä kohtaa olivat huomanneet, että osoite oli ollut väärin. Kurjaa on kokea se tunne, ettei lupauksista pidetä kiinni, vaikka tuskin tämä oli ensimmäinen kerta.
Minä olen käynyt katselemassa talomaalia. Sen päättäminen on ajankohtainen ennen rakennusluvan hakua. Kuten muutama muukin päätös. Mutta sain Starkista Vaasasta aivan mielettömän hyvää palvelua, kiitos miesmyyjän ja Tikkurilan esittelijän, oliskohan ollut Hämäläinen. Kotiin tulin illalla maalipurkin ja parin laudanpätkän kanssa. Koevedoksen tein illalla ja laitoin ulos kuivumaan. Olin aamulla kohtalaisen tyytyväinen näkymään. Kun juttelin Starkin kavereiden kanssa, totesimme yhdessä, että para vaihtoehto löytää itseä miellyttävä sävy, on painua autokierrokselle uusille asuntoalueille ja hienovärisen talon kohdalla vaan pokalla painua sisälle kysymään koodia. Sitä pokkaa löyyy kyllä meikäläiseltä! Mieleen muistuu tapaus vuosien takaa Kirkkonummen Kantvikista. Omakotitalomme, joka oli kauniin sininen, ohitse ajeli pari kertaa auto, joka sitten lopulta ajoi pihaan. Nainen tli kysymään talomme värikoodia, oli Lappeenrannasta asti. Laitoin hänelle tekstarina sen kun löysin. Muistaakseni Tikkurilan "Illan sininen" oli värin nimi. Joten, jos väri ei kelpaa miehelleni, niin eikun kierrokselle uusille alueille. Talon väri on itse asiassa aika iso päätös. Sitä ei vaihdeta noin vain, eikä ole kivaa, jos se valinta ei kestä päivänvaloa =)
Toisena asiana selvittelin vähän sisustussuunnittelujutskoja. Olin ystäväni suosittelemaan suunnittelijaan yhteydessä Seinäjoelta. Kuulosti kovin mukavalta puhelimessa. Enhän minä mitään ihmeellist design-housea halua, suinkaan, vaan harmonisen ja asuttavan, oman näköisen kodin. Mutta siihen suunnitteluun ei meikäpojan luovuus eikä taidot riitä ja siksi ajattelin tässä kohtaa kääntyä ammattilaisten puoleen. Toinen vahva vaihtoehto on Starkin tarjoama Aveo, mutta heille joutuu varaamaan melkein sitten kaksi erillistä käyntiä - ja toki sitten aika paljon varmaan tulee laittaa omiakin euroja pöytään. Mutta katsotaan nyt, mitä tuleman pitää.
Lisäksi olin alustavasti yhteyksissä rakennusvalvontaan. Kyselin neliöiden perään. Nyt niitä olisi suunnitelmissa 208 m2, saa luvan mukaan olla 200 m2. Mutta mistään en haluaisi luopua. Katsotaan, kuinka käy. Naapureita tulee kuulla, heitä kaksi tiedossa olevaa ja kaksi tuntematonta (vielä) ja takapihan takana kaupungin maita. Yhteystietoja pitää hankkia, jotta pääsee sitten ottamaan yhteyksiä. Jännittävää. Rajanaapureiden kanssa olemmekin jo olleet kyläilemässä toisillamme. Tien yli naapuriin tutustuin lentokoneessa (ai miten niin pieni maailma) ja senkin jälkeen olemme törmänneet, missäs muualla kuin lentoasemalla. Näytin hänelle viime tiistaina jopa tulleita piirustuksia lentokoneessa ja sain katsoa heidän versiotaan myös. Kivaa hommaa. MInulla ei ainakaan ole lähtökohtaisesti itsellä tavoitteena torpedoida toisten suunnitelmia, jos vaan määräykset suht koht täyttyy (lue: ei liian korotettua tupaa tms.). Monia asioitahan säännellään jo kaavassa. Mm. väri pitää olla maanläheinen, puu tai rapattu pinta, neliöt, kattokaltevuus ja talon/tallin sijoittelu tontilla. Mutta niinhän se pitää olla, muutenhan asuinalueet olisivat aivan karsean näköisiä. Väriasioissa en oikein ymmärrä, miksei voisi olla hiukkasen enemmän "valinnanvaraa", vaikka kukapa tahtoisi mitään neonvihreää taloa viereen?
Ja ja, mitäs vielä. Niin viikonloppuna meinataan miehen kanssa katsoa suunnitelma kuntoon. Sitten alkaakin LVIS-suunnitelmien teko. Jippii. Sitä odotan. Sillä se luo taas raamit kaikelle muulle toiminnalle. Kunhan nyt van tajuaisi sen, että pistokkeita tulisi riittävästi ja valoja osaisi suunnitella oikeisiin kohtiin. Mikään ei ole hirveämpää kuin se, että standardikodissa, kuten nykyinen kotimme on, on wc:ssä tasan 2 pistokepaikkaa. On kihartimia, on partakoneita, on hammasharjoja sähköisiä on sitä ja tätä ja sitten 2 pistoketta. Kauhea välppääminen ja vaikeus mahtua yhteen ja samaan vessaan. Onneksi tulevaan kotiin saamme sitten 4 pönttöä 3 eri vessaan, joten vaihtoehtoja on. Jokainen perusasukki saa oman pöntön pestäväksi ja käytettäväksi.
Oliskohan tässä vielä muuta mieleen tullutta. Kevättä rinnassa.
Hauskaa vielä on. Terhi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti